Kevättä ilmassa :)

Lumen alta on paljastunut maa, mielenkiintoiset hajut ja maasta nousevat heinätupsut ovat alkaneet kiinnostaa minua. Päivisin paistaa taivaalla jokin kirkas mollukka (kuulemani mukaan aurinko), joka lämmittää mukavasti turkkia keittiön ikkunan läpi. Olen valinnut päiväuni-paikkani niin, että saan nauttia auringon lämmöstä. Lenkillä olen haukkunut itselleni, sillä minua seuraa kuulemma varjo, varjo on merkillinen, se ei lähde pois vaikka kuinka haukkuisin ja yrittäisin pujahtaa sitä pakoon viereiseen ojaan, aina se löytää seurakseni uudelleen. Iihanat kurakelit ovat saapuneet ja tassujen pesulle olen päässyt jokaisen lenkin jälkeen, mutta ei se mitään sillä minä pidän vedestä (kuralätäköitä väistelen, mamman onneksi kuulemma).

Kevättä on huomattavissa myös linnunlaulussa, niin ja nuo mielenkiintoiset siivekkäät otukset lentelevät ylitseni, kun istun terassilla tai aitauksessa katselemassa. Muutaman kerran olen haukkunut Joutsenparven lentäessä ylitseni ja kyllä ne ovat minulle jotakin takaisin huudelleet, en vain aivan ymmärrä tuota joutsenten kieltä. Lintuja on näkemäni mukaan monen kokoisia ja näköisiä, hyvin merkillisiä otuksia, aina ne lähtevät karkuun, jos niitä kohti kävelee.

Mamman kanssa ollaan oltu koko ihana viikonloppu yhdessä ja ulkoiltu niin että tassunpohjissa tuntuu. On tehty pitkiä lenkkejä, leikitty, juostu vapaana pihalla, valokuvailtu (no minua tietenkin :D) ja haisteltu kevään tuulia. Kevät tuoksuu jännälle, ehkä se tuo mukanaan jotakin uutta ja hassua, ainakin minulle se on jo tuonut, linnut, varjot, auringon ja vaikka mitä muuta... :)

Kevättä on ollut rinnassa, myös juoksujen merkeissä. Kyllä, ne jatkuvat yhä :D... Olen rakastunut kaikkeen, niin pehmoleluihin, mammaan, kuin puukoriinkin, mikä nyt ikinä sattuu vastaan tulemaan niin silmissäni kiiltävät sydämet.<3 Oij, tätä kevään aikaa! :)

Tytöstä naiseksi :)

Äääkks... :) Nyt ne sitten alkoi, nimittäin ensimmäiset juoksut. Mamma on aavistellut jo useamman viikon ajan, että kohta ne varmasti alkaa..., olen kuulemma ollut sen verran itsepäinen ja kiinnostuneempi toisten jäljistä ja ja ja ei nyt kaikkea paljastetakaan :D... Mutta toissayönä ne sitten alkoivat ja nyt olen kai sitten muuttumassa pienestä vauvasta, naiseksi. Vaikka mamma sanoikin, että oon aina sen vauva :).

 

 

Minä leikin :)

 

Juoksut olivat mulle itellekin hämmästyttävä asia ja ensimmäiset päivät olen pohtinut, että mitähän mulle tapahtuu, oonko mä oikeesti jo näin iso? :D Mamma on kuitenkin selittänyt, että tällaista se on naisena oleminen. Mamman läsnäolo on ollu mulle vielä tärkeämpää näinä päivinä, kun juoksut on alkanut ja oon vielä paljon enemmän ollut sylissä ja halunnut mamman paijaavan kuin aikasemmin. Sylittely on aivan IHANAA! :)

Me käytiin tänään ostamassa mulle toiset juoksuhousut. Mulla oli jo ostettuna sellaiset mageet pantterikuvioiset housut, mutta ne oli vähän liian isot sitten kuitenkin, joten käytiin tänään sitten kokeilemassa eläinkaupassa uusia housuja ja sieltä löytyikin ihanat Ratia-juoksuhousut. Valikoima juoksuhousuissa oli mamman mielestä uskomattoman laaja, oli niin yksivärisiä, kuin monivärisiäkin, oli raidallista ja ruudullista ja jos vaikka minkälaisia. Ensin me katottiin sellaisia hempeän fuksian värisiä, mutta ne ei sitten mahtunut, joten päätettiin ottaa nuo Ratiat. Ja hyvin ne onkin jalkaan istuneet. Oon tosi tarkka siitä, että kun lenkiltä tullaan niin housut laitetaan jalkaan, jään eteiseen oottamaan, että laita nyt mamma ne housut, jos mamma ei heti ymmärrä, että ne piti laittaa. Oon näytelly housuja myös Vinskille ja Väiskille.

Pojat, siis V&V ei oo yhtään ollut kiinnostuneita musta, vaikka mä oonkin tällaisessa elämän vaiheessa, kasvamassa tytöstä naiseksi. Kummallisia tyyppejä... :D. Mutta on ihanaa, että Väiski on taas paremmassa kunnossa, se kun on tässä viime aikoina sairastellut, eikä ole oikein mun kanssa jaksanut leikkiä, mutta nyt on taas vauhtia ja vipinää. :)

Villiä menoa ja villasukkia :)

Me on liikuttu mamman kanssa aivan valtavasti viime aikoina. Ollaan tehty yhdessä piiiitkiä lenkkejä ja mamma on samalla kouluttanut mua ja ollaan käyty juoksemassa metsässä ja tehty kaikkee aivan mahtavaa. Osaan jo hienosti istua, mennä maahan, antaa tassua, tulla tänne, kulkea vierellä ja mennä sivulle. Niin ja joitakin temppuja ollaan tietysti harjoiteltu ;). Paikalla oloa mun pitäis kuulemma vielä harjoitella, mutta joo... kyllä se sujuu, sillon kun vaan maltan :D.

Tässä harjoittelen paikalla oloa.

 

 

 

Tänään oli taas aivan ihanat agility-treenit, mamma oli niin ylpeä musta. Hienosti sujui kolmen esteen rata, jossa oli putki, muuri ja aita. Aivan kuin lensin niiden esteiden yli. Harjoiteltiin myös pussia, joka on ollut mun mielestä aika pelottava, mutta hyvin sekin alkoi sujua, kun saatiin ensin vähän harjoittelu apua. Myös aidan ja keppien yhdistelmä meni todella hienosti. Lisäksi kokeiltiin vinosti lähettämistä, eli siis semmosta, että en hypännytkään suorassa linjassa, vaan mamma laittoi mut vinosti esteeseen nähden ja sitten loikkasin muurin yli, sama juttu tehtiin myös pituus-esteellä. Ne meni oikein hienosti :). Olenhan hieno tyttö ;). Ja agilityssä on ihanaa aina tavata kavereita, joiden kanssa saa vähän nuuhkailla ja leikkiä ennen treenien alkua.

Treenien jälkeen oli tietysti vuorossa pienet torkut ja sitten sauna. Torkut otin uuden ystäväni villasukan kanssa. Olen niin pitkään ihastellut mamman sinimustia-villasukkia kuin vain muistan ja täytyy tunnustaa, että saatoin jokusen kerran niitä lainatakin (en siis jalkaan tietenkään, vaan unikaveriksi... :D). Mummo kuuli tästä ja teki minulle ihka oman villasukan, suuren suuren, jota nyt pidän aina unikaverina, ja saatan vähän hoitaakin sitä :). Villasukka on mun ystäväin!